On taas sellainen aika vuodesta kun tuntuu siltä että oma inspiraatio olisi väkevimmillään . Mieleni sopukoissa kytee monia "aloituskelpoisia" aivoituksia ja ideoita tursuaa tukahtumiseen saakka... mutta pahus sentään, eihän minua voisi vähempää kiinnostaa toteuttaa niitä. Hiljaisuuden turvin onkin helppo leikitellä ajatuksella toteuttavansa jotain suurenmoista ja loistokasta, mutta kunpa se olisi niin vaivatonta saada kannettua päivänvaloon. Samaan tapaan mielihalut pelien osalta vaeltelee vahvasti. Hetkittäin olisi hirveä hinku päästä pelamaan juurikin sitä sen hetken hottista (köh, Tapestry ), toisaalta kun näen pelin boksin innostukseni lopahtaa totaalisesti. Olipa se peli mikä tahansa mitä päätyykin kulloinkin pelaamaan (sattumalta, itsensä pakottamalla, painostuksesta, whateva~), on ajatukseni taas täysin tyytyväisesti pelin sisällä. Sisäinen eskapistini on hyvin helposti tyydytettävissä... Kuullostanpa häiriintyneen hankalalta pelikaverilta. No oli miten oli — tässä
Kommentit
Lähetä kommentti