Tasoa Ylempi

Hetki on taas vierähtänyt (+3kk) viimeisimmistä Tasoa Ylempi kuulumisista. Tuona aikana on tullut äherrettyä töissä (niin?), lomailtua (joo?) ja maakuntamatkailtua lounas/etelä/kaakko/koillinen asteikoilla (okei, ketä kiinnostaa?). Mutta eihän tämä taida ketään kiinnostaa (jep!), saatika yleensäkkään tuollaista varten tätä lueskelee, eihän? Lautapelit (vihdoin...) ovat tietysti kulkeneet matkassa mukana myös tänä aikana monessa muodossa ja kokoluokassa. "Mitäs pelejä Vellulla on tällä kertaa mukana" - anoppi aina kysyy hieman uteliaana, mutta samalla vienosti hermostuneena. Onneksi tätä nykyä pystyn vierittämään osan pelikassiin päätyneestä saaliista lapseni niskoille . Päällimmäisenä mielessä on nyt ajat kun olin hetkellisesti pahasti koukussa "vanhan liiton" keräilykorttipeliin. Tuli myös kokeiltua vähän raskaampaa talous/yhtiö pyörittelyä. Myös muoviukkoja on tullut liikuteltua ja maalailtua. Niin ja konsolipeli puolella on tullut lymyiltyä jälleen! USKOMATTOMA...

Kuuntelin taannoin mainion Of Dice and Men podcastin jaksoa, jossa herrat käsittelivät Twilight Imperiumin pelaajayhteisön kokoamaa "The Metagame List" -listaa, joka käsittelee metapelaamisen eri muotoja siihen liittyvien termien ja "ilmiöiden" avulla. Listaus oli pahuksen erinomainen, joten ajattelin koittaa jonkinlaista suomennosta ja omien kokemuksien peilaamista aiheesta! Vaikkakin metapelaaminen on lähes pelissä kuin pelissä läsnä, sillä ei pitäisi suoranaisesti olla tekemistä pelin sisäisen strategian kanssa... tai jos on, niin silloin ollaan menty hyvän maun rajojen yli. Tässäkin tietysti pelaajien moraalit ja niiden rajat varmasti määrittelevät mikä on OK ja mikä ei! Itse pelailen välillä niin suolaisissa porukoissa, että käytänössä kaikista näistä on ääripäät koettu. Lapsuudenystävät + lautapelit ovat loistavan petollinen yhdistelmä kaikenlaiselle metapelaamis-häröilylle. Kuvassa ahdistavat Salem 1692 -sessiot meneillään. Muistaakseni koko seurue o...