Eurot lämmittää, rässit kaiken herättää

On taas sellainen aika vuodesta kun tuntuu siltä että oma inspiraatio olisi väkevimmillään. Mieleni sopukoissa kytee monia "aloituskelpoisia" aivoituksia ja ideoita tursuaa tukahtumiseen saakka... mutta pahus sentään, eihän minua voisi vähempää kiinnostaa toteuttaa niitä. Hiljaisuuden turvin onkin helppo leikitellä ajatuksella toteuttavansa jotain suurenmoista ja loistokasta, mutta kunpa se olisi niin vaivatonta saada kannettua päivänvaloon. Samaan tapaan mielihalut pelien osalta vaeltelee vahvasti. Hetkittäin olisi hirveä hinku päästä pelamaan juurikin sitä sen hetken hottista (köh, Tapestry), toisaalta kun näen pelin boksin innostukseni lopahtaa totaalisesti. Olipa se peli mikä tahansa mitä päätyykin kulloinkin pelaamaan (sattumalta, itsensä pakottamalla, painostuksesta, whateva~), on ajatukseni taas täysin tyytyväisesti pelin sisällä. Sisäinen eskapistini on hyvin helposti tyydytettävissä... Kuullostanpa häiriintyneen hankalalta pelikaverilta. No oli miten oli — tässä pari lautapeli poimintoa jotka aiheuttaa itellä voimakasta vaahtoamista suupielistä.

Järjestin pelihyllynikin täysin uusiksi ja jopas se tuntuikin yllättävän hyvältä. Uuden järjestelyn myötä tulikin ihmeellisen raikkaan ja "kevyen" näköinen pelihylly - aivan kuin puolet kokoelmasta olisi hävinnyt johonkin. Vaihtelu virkistää!

MINEJÄ JA IMPERIAALISIA MITTAJÄRJESTELMIÄ

Oon jo pitkään kuolannut erilaisia "old school" miniatyyri sotapelejä -  figuurien liikkeiden mittailua massiivisella kolmiulotteisilla maastoilla kukoistavalla pelimatolla. Idea itse rakennetuilla ja maalatuilla pöytäpelimarkkinoiden "parhailla" miniatyyreillä on alkanut isosti kiinnostamaan. Oon kuitenkin enemmän kiinnostunut pienemmän mittakaavan rähinöistä, en siis sellaisista jättiläismäisistä kymmenien pataljoonien kohtaamisista. Käsityöläisenä figujen maalailu ja tuunailu on ollut oikein mielekästä ja rentouttavaa puuhaa, nyt vain pitäisi päästä itse asian ytimeen!

Kaikenlaisia itselle kiinnostavia ja helposti lähestyttäviä pelejä markkinoilta jo löytyykin: Gaslands on Mad Max -tyylisessä maailmanloppu dystopiassa Hot Wheels -leluautoilla pelattava rellestely kanssa kuljettajia vastaan. Pelin sääntörunko ja mittailu muistuttaa vähän X-Wingiä, pelissä käytetään valmiita mitta "layoutteja" joilla teet autosi kaikki manuuverit. Hot Wheelsit voi ja kannattaa tietysti tuunata teemaan sopivaksi, eikä peliin oikeastaan muuta myydä kuin Core -sääntövihko. Loput tarvittavat mitat ja layoutit voit tulostaa itse ja Hot Wheels'it saa marketin leluhyllyltä.

Gaslandsin tuunatut Hot Wheelssit herättää varmasti hilpeyttä. Näyttäähän tämä nyt aivan hemmetin mahtavalta! (Kuva: Magusmanners, Imgur)

Toinen melko tuore ehdokas olisi Games Workshopin Warhammer 40.000: Kill Team. Pelaajat ohjastavat ~10 hahmon yksikköjä kahvipöytä kokoisella tantereella erilaisissa sotaisissa skenaarioissa. KillTeam on ilmeisesti sääntöjen osalta melko riisuttu verrattuna täyteen Warhammer 40K kokemukseen, mikä tekisi siitä loistavan aloituskohdan hinnan ja sääntökuorman osalta totaaliselle pöytäpeli alottelijalle. Teeman puolesta Warhammer on aina ollut vähän oman kiinnostuksen ulkopuolella, kunnes tajusin että Warhammer on muutakin kuin tylsähkö 40.000 maailma — Warhammer: Age of Sigmar on hyvin samanlainen kuin 40.000 pelattavuuden osalta, mutta teemaltaan "perinteisempää" Tolkien inspiroitunutta fantasia universumia.

Warcryn sääntökirjaa komistaa upeat tunnelmalliset taidekuvat. Harmillisesti vastaavat taidekuvat eivät ole päätynyt pelilaudalle tai edes kortteihin. Yksikköjenkin omat kortit on mielummin koristeltu maalatusta figuurista otetulla valokuvalla. (Kuva: Warcry).

Noh, hiljattain Games Workshop julkaisi Age of Sigmarin universumiin sijoittuvan 40K KillTeamiä imitoivan Warcryn, joka toimii pienellä yksikkömäärällä kahvipöytä kokoisella kartalla. Pelin Starter Setin nähtyäni innostuin välittömästi... Kaikki tarvittava hilpake pelaamiseen, figuurit kahdelle hyvän näköisellä Warbandille ja iso kasa pelattavia maastoja. Ja hintalappukin vain reilun satasen! Säätörunko mahdollistaa casuaalin-, turnaus-, ja kampanjapelaamisen hyvinkin intuitiivisen oloisella tavalla!

Taistalutiikeri halusi kokeilla hyppyä pilarilta toiselle. Warcryn säännöstö liikkumisen osalta onkin hyvin notkea - kaikki liikkumiset, hypyt ja kiipeilyt pystytään ketjuttamaan näppärästi ja päätä vaivaamatta.

EDITTI TULEVAISUUDESTA: Tulikin sitten tämä Warcryn Core -setti hankittua ja en ole katunut hetkeäkään. Miniatyyrien kasaaminen oli suhteellisen helppoa ja vaivatonta... terapeuttista näpertämistä! Oli myös hauska huomata kuinka pääset jo ukkojen kasaamisvaiheessa vaikuttamaan minkälaiset varusteet (=statit) heille valitset. Asiasta tietämättömänä tein valinnat puhtaasti ulkonäkö ja fiilinki pohjalta. Itse peliäkin olen päässyt pelamaan ja sepäs vasta hupaisaa onkin ollut. Pelin ottelut rakentuvat jänskästi: neljästä korttipakasta vetäistään jokaisesta yksi kortti mitkä sitten määrittelevät minkälainen kartta, voittoehto, deploymentti ja twisti kussakin ottelussa vallitsee. Casualiin pelaamiseen onkin hyvin helppo ja nopea tällä setillä ryhtyä, säännötkin pystyy selittämään hyvin perusteellisesti 10 minuutissa. Kaikkiaan mahtava peli, mikäli tykkäät toteuttaa itseäsi (maastojen ja ukkojen kasaus+maalaus) ja muiluttaa viattomia(?) kavereitasi.

Tiukkaa vääntöä! Mustat Iron Golemit pyrkivät pääsemään vasemalla seisovan harppuuna-kaverin kitusiin kiinni. Noppatuurilla on tässäkin pelissä merkitystä, mutta sitäkin tärkeämpää on ukkojen taktinen sijoittelu tantereella.

EPÄPYHÄ SYMBIOOSI

En pysty enkä välttämättä haluaisikaan laittaa itseäni oikeen vahvasti mihinkään pelaamisen ryhmittymän. Koen olevani edelleen videopelaaja, aloitteleva roolipelaaja ja kaikkiruokainen lautapelaaja. Sellainen pelien rajaton sekakäyttäjä. Erityisesti kaikkien lautapelaajien kuulemat ikiaikaiset termit "Europelaajista" ja "Amerirässääjistä" ja niihin ryhmiin hirttäytymisestä saa oloni jotenkin ahdasmieliseksi... Mekaniikkojen ja teeman rajapinta alkaa olemaan jo niin hyvin sekoitettu yhteen, että vastaavat termit alkavat menettää merkityksensä. Miksi lie sitten särähtävät niin ikävästi omaan korvaani...  Pidän itse tuhdista numeroiden laskeskelusta, riskien minimoimisesta ja kunnon aivojen ja ajatusten mittelöimisestä. Joskus taas rakastan heittää jalat pöydälle ja nauttia vain noppien tarjoamasta kyydistä, värittää teemojen luomaa kuvaa mielikuvissani vielä vähän ääriviivojen ylikin. Abomination: Heir of Frankenstein on perus mekaniikaltaan työläistenasettelu peli (laitat nappulasi/työläisesi johonkin pelilaudan ruutuun ja saat siitä yleensä jotain välitöntä hyötyä pelin voittoa kohden, kuten vaikkapa rahaa). Mutta mikä tästä pelistä sai kiinnostumaan oli juurikin päällepäin "kukoistava" ahdistava harmaus, synkät sävyt ja hyvinkin makaaberit "ruumiinavaus" taidekuvitukset.

 

Abominationissa koetellaan ihmisyytesi rajoja - hankitko tarvitsemasi resurssit ruumishuoneelta, hautausmaalta vai oman kätesi kautta. Mitä tuoreempia resursseja niin sen parempi... (Kuva: The Secret Cabal Gaming Podcast)

Pelissä elävöitetään uudelleen vuoden 1819 Pariisia, 20 -vuotta Mary Shelleyn romaanin tapahtumien jälkeen. Pelaajat ovat tiedemiehiä, tehtävänään ratkaista ja  selvittää Victor Frankensteinin hirviömäiset iankaikkisuuden salat. Samaan aikaan horisontista lähestyy kapteeni Robert Walton, päättäväisenä ja määrätietoisena päättämään kaikki mädät ja kieroutuneet elämänmuodot. Tiivistettynä Abominationissa ollaan siis kilpasilla kyhäämässä Tohtori Frankensteinin jälkeläiselle uutta ystävää — jakamaan ikuinen ankeus hänen kanssaan. Leidenin pullot ladattuna ja hyvän noppa onnen voimalla saatat ruuminosan kerrallaan elävien kirjoihin. Mikäli pelaajien taidot eivät riitä uuden elämän luomiseen, saapuu kapteeni Walton ratkaisemaan karkelot.

Materiaalit on kuvattu kuutioilla: luita (valkoiset), lihasmassa (ruskeat), elimet (purppura), verta (punainen) ja eläinperäiset (oranssit. Kyllä, voita korvata ihmisestä saatavia materiaaleja eläinten vastaavilla). (Kuva: HouseOfPanda, BGG)

Itse olen ainekin aivan haltioissani pelistä, vain korkeahko hintalappu on ollut vielä esteenä. Pelin arvioita lueskeltuani paistavin piirre on pitkähkö peliaika, joidenkin mielestä vähän liiankin pitkä (+/- 3h). Peliin onkin julkaistu jo julkaisijan toimesta Igor -variantti, minkä pitäisi lyhentää pelin kestoa ja vähentää pelin randomi elementtejä. Oli pelimuoto mikä tahansa, on odotukseni peliltä korkeat!

NAME DROPPAILUA 

Listaanpa tähän lopuksi vielä lyhyemmällä ruutuajalla pelejä, joita olisi mahtava saada 2020 omaan pelihaaviin ja mitä ollaan jo saatu vuoden alkupuolella pelatuksi:

Q1 Toivelistaus

• Maria on juurikin kolmelle (!?) pelaajalle kyhätty sotapeli Itävallan perimyssodan tanterailla. Peli kuulemma ratkaisee nokkelasti monia kolmen pelaajan ongelmia. Lisäksi Maria käyttää lähes tavallisen näköistä pelikorttipakkaa sotien ratkaisemiseen. Kuumotuskerroin 90%
• Sol: Last Days of a Star on taannoin Kickstartterissa synnytetty, hieman ehkä Brass'n kaltainen pelaajien itse luoma ja itseään syövä ekosysteemi. Teemana on kerätä auringosta viimeiset mehut talteen ja peata turvallisesti Linnunradalle eniten resursseja taskussa. Harmillisesti tätä peliä ei vain ole mistään enään saatavilla... Kuumotuskerroin 86%
• Tyrants of the Underdark kutittelee jännästi alueen hallinta ja pakanrakentelu hermojani.  Kuvituksissa liikutaan vähän synkemmissä Dungeons & Dragons maailmoissa. Vastaavia yhdistelmiä ei kovin montaa markkinoilla ole ja tämä taitaa olla parhaimmasta päästä(?). Kuumotuskerroin 81%
• London 2nd Edition nousi kiikareihin jostain vanhojen muistioiden syövereistä. Sen tarkemmin en tiedä miksi... olisiko jotain tekemistä piilevän Emmerdale "fanituksen" ja kaupunkirakentelu himotuksen. Aivan pahuksen ihastuttavat taidekuvatkin tässä! Kuumotuskerroin 92%

Q1 Pelatuksia

• Savage Planets: Fate of Fantos saatiin kolmella pelaajalla pitkästä aikaa pöydälle. Iridium -mineraalin (=voittopisteitä) kiivasta hamstraamista ennen kansojen lopullista loppua  kesti reilun kaksi tuntia... suurin miinus pelille tuleekin ehkä sen kestosta, vaikkakin sitäkin on helppo lyhentää vähentämällä kortteja tapahtumapakasta. Peli on pääasiassa hauskaa ja melko harmitonta politikointia ja resurssien kanssa kikkailua. Jonkinlaiseksi Magicin ja 7 Wonderssin  risteymäksi tätä voisi lyhyesti kuvailla. Huomiota herättävin piirre pelissä on sen todella upeat taidekuvat, jotka henkivät vähän jotain happopitoista sarjakuvamaailmaa. Tätä olisi mielenkiintoista päästä joskus pelaamaan +4 pelaajalla. Jälkivaahtoamiskerroin 84%
• 7 Wonders Duel pääsi jälleen Pantheon -lisäosan kanssa käsittelyyn. Tästä päällimäisenä jäi mieleen oma tappioni... huomaamattani vastapelaaja rohmusi tiedevoiton. Pantheon lisärin kanssa tästä alkaa kuoriutumaan jänniä kompoja mitä ei suoranaisesti osaa edes ajatella. Erittäin iso suositus, vaikka ei normi 7 Wonderssista niinkään välittäisi! Jälkivaahtoamiskerroin 65%
• The Battle of Five Armies on Tolkienin tarinoihin sijoittuva eeppinen kahden pelaajan koitos Hobitin kliimaksi kohdassa. Meidän oli kavereiden kanssa tarkoitus pelata Tabletop Simulatorissa tyypilliseen tapaamme Roottia. Noh, meidät oltiin kaverini kanssa feidattu totaalisesti. Ajattelimme sitten ottaa jonkin tulisen puhtaan kaksinpelin peluutukseen - ja voi pojat miten mahtavaa se olikin! En ollut pelannut tätä peliä aikoihin ja tuntuipa se hyvältä jälleen uudelleen. Nyt ollaankin pelattu tiukalla tahdilla kolme ottelua, minä Shadowina ja kaverini Free Peoplena... toistaiseksi kaikki voitot ovat Shadowin puolella, mutta helpolla niitä ei ole ansaittu. Nyt olemme siinä pisteessä että lisää pitäisi saada. War of the Ring onkin tämän pelin isoveli ja huomattavasti vaativampi sääntöjensä suhteen. Nyt vain odotellaan sopivaa iltamaa pelin äärellä! Jälkivaahtoamiskerroin 99%

7 Wonders Duel, Fate of Fantos, tBot5A sekä Mage Knight. MK on yksi ensimmäisiä pelihankintojani ja siksi sillä onkin erityinen paikka sydämessäni. Pahuksen mainio aivopähkinä kerrasta toiseen!