Tasoa Ylempi

Tervehdys täältä omasta etäpelaamis bunkkerista! Viimeisistä kuulumisista Tasoa Ylempi -bloggailun osalta onkin kerennyt hetki vierähtämään... Kevät tulikin tänä vuonna melkoisella rytinällä hyvässä ja pahassa! Hetkellisesti kaaoksen hälvettyä kerkesin pikkuisen nauhoittelemaan viimeisimpiä kuulumisia podicasti muotoon! Tässäpä siis linkit  SoundCloudiin  ja  YouTuben  puolelle! Carcassonne Junioria on tullut hakattua milloin missäkin!

(Kuva: Chronicles of Hate, Adrian Smith) Hoo! Lähdin kokeilemaan myös tälläistä osa-aluetta, täysin vailla suuntaa ja suunnitelmaa. Ajatuksena oli oikeastaan kokeilla vain koko formaatin totetuttamista/editointia ja julkaisemista. Mikäli epäironisesti kuuntelit koko jakson, niin arvostaisin suuresti kommenttia ja palautetta kaikesta mahdollisesta jakson toteutukseen ja sisältöön liittyvästä, risuina tai ruusuina - Kiitos! Tästä linkit SoundCloudiin ja YouTubeen : - SoundCloud - YouTube

On taas sellainen aika vuodesta kun tuntuu siltä että oma inspiraatio olisi väkevimmillään . Mieleni sopukoissa kytee monia "aloituskelpoisia" aivoituksia ja ideoita tursuaa tukahtumiseen saakka... mutta pahus sentään, eihän minua voisi vähempää kiinnostaa toteuttaa niitä. Hiljaisuuden turvin onkin helppo leikitellä ajatuksella toteuttavansa jotain suurenmoista ja loistokasta, mutta kunpa se olisi niin vaivatonta saada kannettua päivänvaloon. Samaan tapaan mielihalut pelien osalta vaeltelee vahvasti. Hetkittäin olisi hirveä hinku päästä pelamaan juurikin sitä sen hetken hottista (köh, Tapestry ), toisaalta kun näen pelin boksin innostukseni lopahtaa totaalisesti. Olipa se peli mikä tahansa mitä päätyykin kulloinkin pelaamaan (sattumalta, itsensä pakottamalla, painostuksesta, whateva~), on ajatukseni taas täysin tyytyväisesti pelin sisällä. Sisäinen eskapistini on hyvin helposti tyydytettävissä... Kuullostanpa häiriintyneen hankalalta pelikaverilta. No oli miten oli — tässä

Kuuntelin taannoin mainion Of Dice and Men podcastin jaksoa, jossa herrat käsittelivät Twilight Imperiumin pelaajayhteisön kokoamaa "The Metagame List" -listaa, joka käsittelee metapelaamisen eri muotoja siihen liittyvien termien ja "ilmiöiden" avulla. Listaus oli pahuksen erinomainen, joten ajattelin koittaa jonkinlaista suomennosta ja omien kokemuksien peilaamista aiheesta! Vaikkakin metapelaaminen on lähes pelissä kuin pelissä läsnä, sillä ei pitäisi suoranaisesti olla tekemistä pelin sisäisen strategian kanssa... tai jos on, niin silloin ollaan menty hyvän maun rajojen yli. Tässäkin tietysti pelaajien moraalit ja niiden rajat varmasti määrittelevät mikä on OK ja mikä ei! Itse pelailen välillä niin suolaisissa porukoissa, että käytänössä kaikista näistä on ääripäät koettu. Lapsuudenystävät + lautapelit ovat loistavan petollinen yhdistelmä kaikenlaiselle metapelaamis-häröilylle. Kuvassa ahdistavat Salem 1692 -sessiot meneillään. Muistaakseni koko seurue o

Syksyllä 2017 lautapelaaminen harrastuksena oli minulla väkevimmillään. Elelin jonkinlaisessa hurmoksessa pelaamisen ympärillä kuunnellen tai etsien jatkuvasti uusia podcasteja kuunneltavaksi, näyteikkunashoppailin nettikauppojen pelitarjontaa, kävin erilaisissa skenen tapahtumissa ja paikallisissa kerhoissa. Samana vuonna olin löytänyt Kickstarter -joukkorahoitus palvelun ja olin jo paria projektia tukenutkin sen kautta. Tuonna samaisena syksynä olin kuullut paljon puhetta ja hehkutusta minulle vielä silloin tuntemattoman lafkan, Leder Gamessin luomuksesta, Rootista. Tarkemmin Root: A Game of Woodland Might and Right on petollisen söpö  sotapeli. Kovana alueenhallinnan ja suoran konfliktin ystävänä kiinnostuin heti. Sitten sain vielä tietää, että pelissä twistinä on kaikkien pelattavien heimojen epäsymmetrisyys pelattavuuden, erikoisuuksien ja kykyjen osalta. Vanhana League of Legendsin timanttipelaajana ajatus heimospesifeistä pelityyleistä laittoi suupieleni vaahtoamaan! Peli